Seca eli Daniel's Laguna Seca on Saksasta Suomeen tullut sporttinen, energinen, itsepäinen, ahne, miellyttämishaluinen, syötävän ihana australianpaimenkoiranarttu.
Secan päälaji tulee olemaan paimennus, mutta toko, agility ja vesipelastuskin ovat mukana kuvioissa.
]]>Surullisinta, nytkin heti tulee vedet silmiin, oli päätös luopua Pommista, minun kultamussukastani. Vaikka näyttikin, että kaikki alkaa jo rauhoittua ja kivut ovat kurissa, kun koira ei syönyt rannettaan, se räjähteli jälleen muille perheen koirille. Päätöksen sinetöi sen aiheeton karkaus Jaden päälle. Tutkimuksista huolimatta ei selvinnyt, mikä Pommia vaivasi ja mikä aivan selvästi aiheutti sille ajoittain kipuja. Niinpä Pommi poistui keskuudestamme lokakuun ensimmäisenä päivänä. Yksin sen vein lääkärille ja yksin kannoin sen huopaan käärittynä takaisin autoon. Pommi lepää nyt tuolla nurmikkoalueen laitamilla Midin vieressä. Ylihuomenna olisi tullut kahdeksan vuotta täyteen. Kunhan kesä tulee, istutan molemmille pojille omat ruusupensaat.
Stella kunnostautui siinä vihoviimeisessä vesipelastuskokeessa, johon olin sen ilmoittanut. Olin päättänyt jo lopettaa sen kanssa kisaamisen. Lauantaina ensin lähes täydellinen suoritus, mutta viimeisessä liikkeessä päättikin rantautua kesken kaiken, ykkönen meni sivu suun. Seuraavana päivänä se teki täydellisen virheettömän suorituksen ja siitä tuli vesipelastusvalio VPVA. Nyt ollaan pidetty taukoa harrastuksista, mutta koska Stella on niin vireä, ilmoittauduimme rally-tokon kurssille. Mennään pitämään hauskaa tämän 11v ikinuoren ikäneidon kanssa.
Jade suoritti luonnetestin liehuvin lipuin. Sekään ei ole ihan niin pehmis kuin mitä siitä päälle päin voisi olettaa. Perinteisessä paimennuksessa edettiin nopeammin kuin odotin. Ensin Jade suoritti PAIM2:n ja saipa vielä ns. ykköstuloksen ylimmästä luokasta ja PAIM3-koularin. Talven aikana ollaan treenattu harvakseltaan, mutta nyt tiivistetään tahtia, kun päästään laitumille. Jaden kanssa ollaan molemmat harjoiteltu tiukkojen paikkojen tilanteita ja sitä, että koira malttaa pysyä paikoillaan/asemissaan, kun niin sanon. Tavoitteena on paimennusvalion titteli, mutta saa nähdä kauanko siihen menee aikaa. Tokossa kisaamme edelleen, mutta nyt on aika laittaa koira kuriin ja tehdä sille selväksi, että myös kokeessa pitää kaikki tehdä kuten treeneissä. Pikkaisen alkaa olla prinsessassa kuningattaren ( = Stellan) elkeitä. Jääkautta pukkaa neidille!
Iloista odotusta on ilmassa, mutta siitä sitten myöhemmin :-)
]]>Koirarintamalla tein hivenen muutoksia. Koska tottelevaisuuskokeissa en enää jaksanut hakata päätä seinään Stellan viimeisen ykköstuloksen metsästyksessä Erikoisvoittajaluokassa, lopetin Stellan tokot kokonaan. Harmittaa ihan tajuttomasti, että koira osaa liikkeet, tekee ne mielellään treeneissä - myös kisatreeneissä, mutta itse kokeessa heittäytyy ihan zombieksi. Eikä syynä ole enää minun jännitys, koska en ole pitkään aikaan jännittänyt itse.
Vepessä Stella kisaa vielä ihan kesän alussa, mutta sitten sekin saa jäädä.
Jade on tottelevaisuuskokeissa kivunnut Voittajaluokkaan asti. Nyt aiemmasta periaatteestani poiketen olen aloittanut VOI:ssa kisaamisen jo ennen kuin tiedän koiran osaavan kaikki liikkeet takuuvarmasti ykköstuloksen arvoisesti. Lähdinkin nyt hakemaan koiralle kokemusta ja itselle oppeja siitä, miten koira toimii erilaisilla alustoille ja erilaisissa paikoissa. Eipä se niistä piitannut sen kummemmin, joten hyvä juttu. Ylisosiaalisuus ja liikkeiden välit (se kun ei olla tekemässä tiettyä liikettä) ovat meidän ongelmamme vielä. Malttia odotellessa...
Tämän kesän voisi ristiä paimennuskesäksi. Olimme pitkästä aikaa ankkoja paimentamassa. Koska se on vihdoinkin kykenevä poispäinajoon ( = pystyy olemaan tuomatta laumaa minulle), ankkojen paimennus alkoi näyttää siltä, miltä sen pitääkin. Pieneen radan keskiosan häkkiin emme vielä osaa ankkoja ajaa, mutta harjoitellaan sitäkin ajan kanssa.
Muutoin paimennus etenee hyvin. Kesällä yritämme päästä pariin perinteisen paimennuksen kokeeseen, että saataisiin kakkosluokka läpäistyä ja voisimme korkata ylimmän luokan ensi vuonna. Osallistumme lisäksi useampiin paimennuskursseihin kesän aikana, tarjolla on lampaita, nautoja ja ankkoja eri paikoissa.
Pommi nauttii kotikoiran elämästä. Se viettää ensi viikolla 7-vuotissynttäreitään. Nyt on mennyt pitkä aika, ettei ole tullut sanomista Stellan ja Pommin välillä. Onkohan ikä pehmentänyt Pommia?
Toisinaan näyttää myös siltä, että Pommi väistelee Jadea. Nuorin onkin varsinainen pyryharakka hyppien ja riekkuen vanhempien koirien nenille. Se kyllä loppuu aika nopsaan, kun isommat muistuttavat murahduksella kakaraa.
Tein loppuvuodesta päätöksen, että vuonna 2013 en ota yhtään vastuutehtävää itselleni. Ainoa, jonka olin jo luvannut, oli oman seuran tokon ilmoittautumisrumban hoitaminen. Se oli onneksi jo tammikuussa. Oman seuran tokoissa toimin liikkurina tänä vuonna, mutta yhdessäkään toko/vepekokeessa en ole koetoimitsija. Pakko hengähtää välillä.
Sain pojaltani Nikolta syntymäpäivälahjaksi uudet kotisivut Wordpressillä. Kiitos Niko! Nyt kun vielä saisi tekstit päivitetyiksi ja sitten voisi perehtyä WordPressin saloihin paremmin.
Koerintamalla sinnittelen Stellan TOKOn EVL:n ykköstulosten kanssa, ne kun lipuu aina ohi. Vepestäkin puuttuisi vielä se viimeinen ykkönen. Vielä olisi ainakin kaksi kautta koiralla aikaa saada projektit päätökseen. Meillä nämä asiat otetaankin pitkän kaavan kautta.
Jaden kanssa aloitettiin tokoura maaliskuun alussa ykköstuloksella. Se on niin keskeneräinen vielä, että ei parane hötkyillä. Antaa koiran kasvaa ja kehittyä henkisesti. Niinpä mennään rauhassa luokkia ylös koulutustunnukseen asti kunnes näyttää siltä, että pentu/kakara-aika on vihdoinkin ohi.
]]>Eilen käytiin lenkillä Pommin ja Jaden kanssa. Pommi käyttäytyi kiltisti, ei irvistellyt ja haistelikin ajoittain edessä ollutta pentua. Jade tottui Pommin läheisyyteen matkan varrella niin, että olisi aloittanut leikin. Siihen Pommi ei kuitenkaan olisi ollut valmis. Totutellaan nyt hissukseen.
Voi kun tilanne olisi toinen, että voisi asua vapaasti omassa kodissaan. Vielä kuitenkin täytyy suojella pentua, sillä yksikin raju kiepautus voi olla liikaa.
]]>Sitkeys on palkittu. Tiedän Stellan osaavan ja tällä kertaa se ei kehitellyt mitään "kivaa ylläriä" niin kuin yleensä.
Pikkuinen Jade kasvaa vauhdilla. Neidillä on ikää 16 viikkoa ja painoa 11+. Tassut ovat valtavat - se on varmaan leijonan pentu. On sillä muutoinkin kissamaisia piirteitä päätellen sen taidoista ja halusta käyttää tassujaan. Olemme harjoitelleet tokoon liittyviä asioita mm. noutoa, metallinoutoa, kaukokäskyjen tekniikkaa, seuraamista, odottamista. Sitten ollaan opeteltu kiirimään, odottamaan ovesta kuljettaessa ja autosta poistuttaessa. Treenihallilla ollaan opeteltu olemaan hiljaa ja odottamaan, vaikka olen itse Stellan kanssa treenaamassa. Siis ihan normaaleja pennun juttuja 
Lisäksi se on pääsyt jo kerran paimentamaan lampaita. Olikin aika kiihkeä pakkaus, lampaat eivät jääneet kysymään ikää (15 vkoa), vaan noudattivat halukkaasti ja vauhdilla tättähäärän paimentamista. Melkoisen vilkas, sosialinen ja meneväinen tapaus tämä nuorimmaisemme.
]]>
Jadelle on jo opetettu kaukokäskyjä eli tekniikkaa miten noustaan maasta istumaan ja mennään uudestaan maahan paikaltaan liikkumatta. Samoin sille on opetettu noutoa. Se hakee ison narulelun (sellaisen, jossa solmut päissä), tuo sen minulle ja saa namin. Sitten revitellään - ja sitä se rakastaa todella paljon. Se taistelee koko pikku kropallaan lelusta.
Itsenäisesti Jade on opetellut hyppynoutoakin. Se hakee narulelun pentuaitauksestaan ja hyppää se suussaan kepeästi oviaukon 25senttisen kynnyksen yli. Itse sillä on korkeutta nippa nappa yli tuon kynnyksen. Olen huomannut, että se hyppää hienosti esteiden yli. En muista yhdenkään pentuni olleen noin hyvä hyppääjä tuossa iässä. Sääli, ettei agility ole meidän laji - ellen sitten jossain vaiheessa kuitenkin päätä ottaa sitä mukaan settiin.
Stella on melkoisen välinpitämätön pennun suhteen, kun siitä ei saanutkaan vielä leikkikaveria. Alussa se yritti hirveästi saada sen leikkiin mukaan, mutta eihän Jade lähde niin rajuihin riekkujaisiin, mitä Stellukka pyytää.
Pommi ihastui pentuun Tampereelle, kun oltiin sitä hakemassa. Kotona asiat muuttuivatkin täysin. Se ei siedä pentua lähellään ja valitettavasti se tekee melko rajun näköisen hyökkäyksen pennun päälle. En voi tässä vaiheessa antaa pennun olla Pommin kanssa samassa tilassa, sillä yksikin kunnon kaato ja pennulta on luut poikki. Nyt sisällä portti erottaa ne toisistaa. Pommi esittelee kaunista hammasrivistöä, kun pentu tulee lähelle porttia. Toisaalta Pommi ei mielellään tule samaan tilaan, jossa pentu on. Se selkeästi pelkää pentua sisällä.
Tänään käytiin lenkillä ulkona Stellan, Pommin ja pennun kanssa. Pommi oli varmuudeksi talutushihnassa. Vaikka pentu juoksenteli perässä ja väliin ehti eteenkin, ei Pommi reagoinut siihen sen kummemmin. Yritti luikkia tieltä pois, jos mahdollista. Pentu oli useaankin otteeseen ns. puruetäisyydellä, jopa Pommin leuan alla, mutta edes Pommin suupielet eivät värähtäneet. Pitää siis tehdä noita pikkulenkkejä mahdollisimman paljon. Itse asiassa Pommi jopa haisteli takaapäin pentua mielenkiinnolla. Stella saa kyllä jäädä kotiin, sillä se on ihan liian raju. Nytkin se todennäköisesti oli tönäissyt pennun portailta höseltäessään, niin että pentu ontui etujalkaansa. Ei siinä onneksi tainnut kummempaa olla, koska ontuminen väheni ajan mittaan, mutta selkeästi äskenkin pissalle mentäessä arvelutti portaiden alastulo.
Tänään pentu näkee lampaita ekaa kertaa, kun mennään Pommin kanssa paimennustreeniin. Otin talvikaudeksi vain yhden vuoron, jonka jaan Stellan ja Pommin kesken. Yleensä otan vain toisen koiran mukaan, joten se pääsee kaksi kertaa peräkkäin treenaamaan. Pommilla oli selkeästi keskittymisvaikeuksia viime kerralla. Tajusin vasta kavereiden kysyessä, että se olikin Pommin eka sisätreeni kesän jälkeen. Toivottavasti tänään ollaan vähän keskittyneempiä.
]]>Vepessä Stella sai kaksi ykköstä voittajaluokassa, mutta vieraissa paikoissa ei toimi edelleenkään kunnolla. Kolmas ykköstulos ja valioituminen jää siis ensi kesään. Tosin meillä on yksi koe vielä, mutta pitkän treenitauon jälkeen en odota minkäänlaista tulosta siitä.
Agilityssa ei olla kisattu kuin kerran, mutta tokossa korkattiin EVL. Siitä korkkauksesta tuli ainoa tulos (III), muuten ollaan tehty aika tuloksetonta tokoa. Onneksi olen nyt tottunut EVL:ään ja homma alkaa tuntua kivalta. Eiköhän se ala tuntua Stellastakin kohta kivalta, kun emäntä ei enää panikoi kehässä.
Talvikausi alkaa kohta ja silloin on treenausta säännöllisesti vain tokossa ja paimentamisessa. Kisata aion sekä agilityssa että tokossa. Pakko alkaa ottaa omaa aikaa eikä koko ajan juosta pää kolmantena jalkana.
]]>Tokossa olemme keskittyneet EVL:n treenaamiseen. Stellan on opittava liikkumaan nopeammin ja varmemmin. Teknisesti se osaa, ja jatkossa minä en saa enää hyväksyä siltä hitaita tai huonoja suorituksia. Luoksetuloon paljon enemmän treenausta - teknisiä asioita, mutta ei liikkeenä missään tapauksessa. Metalli alkaa olla siedettävä, se ei enää inhoa sitä niin paljoa.
Paimennuksessa Stella edistyy koko ajan, mutta silti olen valmis hirttämään sen joka toisella kerralla. Miten se ei suostu oppimaan helpommin ja pitämään opittuja asioita mielessään. Se ikään kuin pyyhkii aika ajoin aiemmin opitun. Arrrrgh 
Pommin kanssa olen lopettanut sekä tokotreenit (ryhmässä) että agilityn. Tokossa en ikinä uskaltaisi mennä alokasluokkaan, koska pelkään sen joutuvan herkästi tappeluun - "hyökkäys on paras puolustus" on vielä toisinaankin sen motto. Tosin sen jälkeen, kun Midi poistui kuvioista, on Pommi rauhoittunut ja tasoittunut todella paljon. Huomasin, että agilitytreenin jälkeen se nuoli ja kirputti rannettaan enemmän eli johtopäätös on, että sille tuli siitä kipuja.
Paimennuksessa Pommi on hyvä. Sillä on hyvä ote lampaisiin. Uskomattoman tyynesti se hoitaa hommaa eikä räjähtele lampaille. Olenkin ilmoittanut molemmat koirat ranch-kisaan juhannuksena.
]]>