No onpas aikaa, kun on tänne tullut kirjoitettua.

Näin loppusyksystä taidan aina olla jossakin horteessa ja nyt erityisen paljon. Vielä tuo lumen ja pakkasen puute lisää sitä. Kyllä täällä maalla on ihanaa... olisi edes katuvalot, niin näkisi lenkkeillä töiden jälkeen.

Jätin vasemman peukaloni auton oven väliin ja se murtui kärjestä. Koirien treenaminen on jäänyt tosi vähiin. Peukku alkaa olla siedettävässä kunnossa, särkee vielä vähän, mutta en pysty painamaan sillä klikkeriä!!! Liekö lihakset poissa vaiko kynnen puutos syynä siihen, ettei edes noin yksinkertainen juttu suju. Koiran palkkaaminen tietty on hankalaa, kun pitää niin pirusti peukkua varoa.

Pommin kanssa ollaan ihan pikkujuttuja tehty enimmäkseen sisätiloissa. Vuoden vaihteen jälkeen on pakko aktivoitua treenirintamalla joka lajissa (toko, jälki). Näyttelyjä on harjoiteltu, mutta mätsärikierros jäi väliin, kun Pommi sai joko ekasta mätsäristä tai Espoon pentunäyttelystä yskän. Se antaa nyt tuomarin ropeloida itsensä, mutta saisi olla aikalailla luontevammin/luottavaisemmalla mielellä kehässä.

Pommi on omatoimisesti oppinut jotain. Se nimittäin uskaltaa nyt mennä jyrkät portaat parvelle, mutta alas se ei sitten uskallakaan tulla. Ulvoo siellä yksinään reppana. Tosi kiva kantaa 20kiloista koiraa jyrkkiä ja hivenen liukkaita portaita pitkin. Onneksi se sentään tajuaa olla liikkumatta sylissä. Tuleepahan kanneltua koiraa, kai sitäkin on hyvä treenata.

Stellukan kanssa treenataan agilitya kerran viikossa Purinalla. Pommikin oli siellä "seurapoikana", mutta alkoi kuumeta niin kovin minun ja Stellan katsomisesta, että päätin jättää sen kotiin treeni-iltoina. Taidan ottaa sen autoon mukaan silloin sun tällöin. Näkeepähän vähän muitakin koiria ja ihmisiä, kun mennään treenin jälkeen lenkille läheisille kävelyteille. Stellan juoksun pitäisi alkaa millä hetkellä hyvänsä, siksi ei olla ilmoittauduttu mihinkään.

Nautitaan nyt joulusta ja sitten vuoden vaihteen jälkeen tosi toimin treenaamaan.