Torstaina käytiin töitten jälkeen Stellan kanssa Maskussa asti treenamassa vepeä.

Veneestä hyppy nyt otetaan ihan muuten vaan, jotta koira pääsee uimaan. Siinä ei ole ongelmaa.

Jorma ei ollut mukana, joten jouduin turvautumaan vieraisiin apuohjaajiin. Esineen vienti meni ok, vieras lähetti ja minä vastaanotin. Uinti oli hyvää määrätietoista. Nyt sain esineen käteen asti ennen kuin Stella ehti sylkäistä sitä suustaan. Sitä ollaan nyt harjoiteltu joka esineen (lelunkin) luovutuksessa - tavaran on pysyttävä suussa, vaikka mikä olisi. Olen taas palannut pentuaikaiseen pitoharjoitukseen eli Stella pitää esinettä suussaan, vaikka silittäisin sitä jopa leuan alta.

Veneen noutoon Stella ei lähtenyt heti, eli sen verran vierasti vierasta. Kun apuohjaajani kerran kutsui Stellaa nimeltä, niin johan lähti. Ui hienosti epäröimättä ja otti annetun köyden suuhunsa. Se ei osaa kunnolla ottaa veneen painoa vastaan. Siinä vaiheessa, kun koko veneen paino kohdistuu köyteen, on Stella keikahtaa nurin. Mitenköhän tuota pitäisi treenata?

Hukkuvaa ei ole otettu kertaakaan ja se onkin arvoitus, mitä siinä käy. Ensi keskiviikkona, kun palaan Pietarin työmatkalta, se on kokeiltava kertaalleen.

Tänään tein Pommille kangasmaastoon U-muotoisen jäljen. Askelmittarini väitti askeliksi 450. Piti tehdä pidempi, mutta tuli tie vastaan ja siellä näkyi auto ja pari ihmistä. Kävelin ihan normaalin askelin. Keppejä tuli vahingossa 7 kpl. Jäljessä oli yksi 90 aseen kulma, toinen kulma oli sellainen loiva kaarros. Aamulla oli satanut pari ukkoskuuroa, joten pohja oli poikkeuksellisesti hivenen kostea.

Pommi nosti osan kepeistä ihan omatoimisesti, osassa jouduin pyytämään käteen tuomista ja pari se veti yli. Nyt palkkasin nopeasti lihapullan palalla (pehmeä ja nopea syödä!) ja jatkettiin matkaa samantien. Jälki oli tunnin vanha, olisi saanut vanheta lisää, sillä päätellen Pommin "sivuaskeleista" ja ajoittain ylhäällä käyvästä nenästä haju leijaili turhan paljon. Olen itse yrittänyt seurata koiraa ja tajuta milloin se ei ole enää jäljellä. Aika vaikea minun on sitä vielä tajuta. Tarvitsemme molemmat lisää harjoitusta.

Jäljen lopussa oli keppi, mutta ei enää ruokaa. Kun pääsimme mtseästä takaisin tielle, laskin vielä "Pommin kanssa" kaikki kepit  ja ihailimme niitä hetken. Sitten annoin sille loput lihapullan palat.  Autolle oli muutaman sadan metrin matka ja siellä vasta odotti palkka - kissanruokaa.