Olin Vaalan Säräisniemellä kesäleirillä Stellan ja Pommin kanssa heinäkuun viimeisen viikon. Harjoittelimme jälkeä kaikkina muina paitsi yhtenä päivänä. Tavoitteenani oli oppia itse lisää jäljen treenaamisesta ja se tuli saavutettua. Osan nyt harjoitella myös janatyöskentelyä.
 
Stella on näköjän oppinut talven aikana itseksen esineruutua. Se menee suht helposti tarkastamaan myös takarajan ja työskentelee koko alueella, ei pelkästään etuosassa. Suoria pistoja se ei kyllä tee. Jäljellä sitä vastoin se on kuin höyryjuna ja ohittaa kepit surutta. Sitä ei voi uskoa samaksi rauhalliseksi koiraksi, joka se oli alussa. Stellan jälkien pitää antaa vanheta todella paljon. Samoin minun täytyy pitää sillekin pelkkiä keppiharjoituksia. Stellan kanssa voidaan riekkua keppien palkaksi, se pitää siitä.

Yllättäen Pommi ajoi jälkeä todella rauhallisesti. Se nostaa lähes poikkeuksetta kaikki kepit. Ensin vaadin siltä kepin tuomista, mutta katsottuani treenikavereita päätin vaihtaa siihen, että Pommi seisoo paikallaan joko keppi suussa tai etutassujen välissä. Se alkoikin tehdä pysähdykset ilman, että ehdin sitä opettaa. Palkkaus kepillä on lähes olematon, mutta se sopii parhaiten sille.

Olin ottaut leirille pikkuveneen mukaan, jotta olisimme saaneet harjoitella vientiliikkeitä. Pääsimme vesille kaksi kertaa. Ekalla kerralla aallokko oli niin kova, että pärskeet löivät laidan yli ja oli todella työ pitää vene paikallaan. Toinen kerta oli lähes tyyni keli. Stellan osalta viennit meni miten meni - ei siis nappiin. Mutta se ottaa poijun suuhun eikä enää karsasta sitä. Hiljaa hyvää tulee.

Pommi oppi leirn aikana uimaan - siis mennä omia aikojaan veten uimaan. Sillä oli koko aika kova halu lähteä rannasta. Se ui vielä todella pystyssä, mutta ajoittain jo oikeassa asennossa. Se ei välitä, vaikka pää menee veden alle. Kunhan se rauhoittuu, siitä tulee hyvä uimari.

Stellan näyttää kypsyvän leiriolosuhteisiin loppuajasta. Se tulee kärttyiseksi eikä siedä muita koiria   lähellään. Hampin kanssa niillä tuli pieni kina rannalla ja Pommia "koulutettiin" auton perällä.
Pommi ylätti minut olemalla säyseämpi kui luulinkaan. Paakkunaisen Hanna sai jopa sen housut leikattua, tosin Pommi koetti pakenemiset ja selälleen maahan menot, mutta ei auttanut, paikallaan oli seistävä ja kestettävä koettelemus urheasti kuin mies. Kerkän Jormaan Pommi ihastu, tunki syliin ja oli muutenkin ihan ässällä.
 
Marjo kävi leirillä katsomassa kasvattejaan ja näytti Pommi vielä äipänsä tunnistavan. Osasi esiintyä edukseen, eipä tarvinnut hävetä. Olisi ollut kivaa, jos Marjo olisi voinut olla pidemmän aikaa. Ollaan niin eri puolilla Suomea, että näkemiset jää vähiin.

Suviniemi on aivan ihana paikka. Täytyy vakavasti miettiä sinne uudestaan menoa vaikka vain oman perheen voimin lomailemaan.