Lopultakin Stellan juoksu alkoi, kannatti marmattaa asiasta eilen. Aamun paperitesti sienne peräpäähän näytti, että jotain vihdoinkin tapahtuu. Ja miksi niin kamalasti tätä odotan? No kun ei oikein innostanut ajatus, että perhe on tuhansien kilometrien päässä koirasta, kun sillä on tärppipäivät. Nyt tämä häslinki ehtii mennä ohi ennen meidän matkaa eikä ole pelkoa, että naapurin sessu pääsee vahingossa apajille.

Toisaalta se tarkoittaa kolme viikkoa erikoisjärjestelyjä. Heti ekasta päivästä alkaen Pommi eristetään Stellasta.

Lisäksi se tarkoittaa, että Honey pääsee muutamien vuosien tauon jälkeen treenaamaan Stellan paikalla agilitya. Olen sopivasti unohtanut, mitä on olla radalla ADHD:n kanssa. Jotenkin luulen, että syy miksi lopetin agilityn Honeyn kanssa palautuu hyvinkin nopeasti mieleen ;-| En jaksa olla optimistinen, että 7v ikä olisi mitenkään rauhoittanut tuota otusta. Yllätyksiä tulee eteen aina silloin tällöin.

Mahdollistin muuten tekstieni kommentoinnin, jos joku haluaa joskus johonkin jotain sanoa. No olipas siinä soinnukas lause.