Olimme Pommin kanssa Lahden näyttelyssä, joka pidettiin isossa kaikuvassa parkkihallissa. Pelkäsin aika paljon etukäteen sitä, miten me mahdamme siitä selviytyä.

Menimme ajoissa paikalla eli heti 8:30, kun pääsi sisään. Olin ottanut Stellan siskonlikan Rajamäen kohdalta mukaan ja koirulit matkasivat auton takana olevassa häkissä ihan sulassa sovussa - tosin seinällä erotettuna. Mutta kuiteskin. Sisäänmeno sujui hyvin, Pommi ei aristellut eikä kummemmin ihmetellyt ihmisiä. Hallissa kasasin sille häkin, johon se olikin rynnimässä jo ennen kuin sain sen kunnolla kasaan. Se on sen turvapaikka.

Porukkaa alkoi tulla vähitellen paikalle ja puheensorina sekä haukku voimistui. Kävelytin Pommia silloin sun tällöin väkijoukossa. Muutamalle koiralle se näytti purukalustoaan ja muutamalle se yritti ärhennellä. Mutta suht siististi käyttäytyi.

Itse kehä ei ollut mikään kiva kokemus meille kummallekaan. Tosin minulle ei nyt tullut hiki niin kuin viime kerralla. Alun jonossa Pommi otti silmätikukseen takanaan olevan Talan, joka käyttäytyi moitteettomasti ja joka ei kyllä minun mielestä edes ollut liian lähellä. Pommi rähähti sille pariin otteeseen siihen malliin, että ajattelin että hylätty tuli alta aikayksikön. Juoksuista selvittiin hyvin.

Arvosteluosiossa Pommi oli tällä kertaa kuin suolapatsas - ihan p... jäykkänä. Se antoi tuomarin katsoa hampaat ja tutkia koko kropan ilman, että suupielet edes värähtivät. Siitä huolimatta kenellekään ei voinut jäädä epäselväksi, että se ei todellakaan voi sietää sitä tilannetta. Juuri tuon käytöksen ja tuomarin mielestä rotutyypin vuoksi tulos oli T eli tyydyttävä. Omaa silmää nimenomaan Pommin rotutyyppi miellyttää suuresti. Arvostelulaji tämä, mielipiteet saavatkin erota. Tässä Pommin arvostelu:
(Normaalit kivekset) Neliömäinen, tasapainoisesti, joskin avoimesti kulmautunut uros, joka on erinomaisessa lihaskunnossa. Kuono-osa saisi olla täyteläisempi. Kallossa pyöreyttä. Lyhyt kaula. Vielä keskivahva raajaluusto. Askelpituus jää lyhyeksi. Suhtautuu näyttelytilanteeseen ja tuomariin liian varautuneesti ja osoittaa hyökkäävyyttä muita uroksia kohtaan. Antaa kuitenkin tarkistaa itsensä. Rotutyyppi ja käytös määräävät laatuarvostelun.

Poislähteminen tilan takanurkasta tuotti minulle päänvaivaa, sillä nyt porukkaa ja koiria oli tungokseen asti. Turhaa kuitenkin murehdin. Kun sanoin Pommille, että lähdetään kotiin ja mennään autoon, se ei näyttänyt välittävän vieraista koirista tippaakaan. Määrätietoisesti se lähes ohjasi minut hallin läpi parkkipaikalle ja oman auton luo. Sain sen hädintuskin pissaamaan matkalla.

Oma koti kullan kallis, sanoo kullanmuruni.