Pommin kanssa treenattiin tänään ekaa kertaa agilitya. Emme ole missään vakioryhmässä, tai siis meidät merkattiin torstain ryhmään, jossa emme voi olla, koska se on Stellan vepetreenipäivä.

Nummelan kenttämme on montussa ja se oli kammottavan kuuma. Jorma tuli mukaan, koska olin päättänyt opettaa Pommille keinua. Se olikin varsinainen jobi. Eka kerta (se kun se ei hypännyt pois) kesti ja kesti. Koira läähätti ja puuskutti ja eteni sentin kerrallaan. Söi kyllä nameja eli toimintakyky säilyi pelosta huolimatta. Mentiin neljä kertaa keinu läpi ja joka kerta Jorma laski sitä sentin kerrallaan alas. Vaatii varmaan monia kertoja ennen  kuin pääsemme sen ilman apuja läpi. Ennen lähtöä kävimme keinulla vielä kerran ja vaikeaahan se oli. Pomppu on harmittavan ennakkoluuloinen kaikkea uutta kohtaan. Luulisi iän jo tuohonkin auttavan, mutta ei näköjään auta. Tähän esimerkkinä Prisman oven edessä oleva valettu betoniporsas - siis porsaan näköinenkin. Se oli kauhea kummitus, joka muristiin oikein voimalla. Hävetti ihan, kun se ääni kuului varmasti Prisman sisälle asti. Siten vasta, kun itse istuin  porsaan selässä, uskalsi Pommi tulla sitä haistamaan. Todettuaan, että se on betonimöhkäle, se menetti täydellisesti siihen mielenkiinnon.

Palataanpa takaisin agitreeniin. Seuraavaksi kävimme läpi muut kontaktiesteet, niissä ei ongelmaa. A-este on oikea unelma - se tulee sen alas todella hyvn ja pysähtyy istumaan suht automaattisesti alastuloon.  Sitä ei Stellukkakaan osaa. Samoin puomi sujuu hyvin.

Keppejä ollaan treenattu tosi vähän ja se sujuu melko kehnosti. Täytyy laittaa irtokepit kotinurtsille ja alkaa harjoitella keppejä.

Hyppysuora oli keinun lisäksi se, mitä piti harjoitella. Se kyllä jäi kahteen hyppyyn, sillä aluksi Pommi ei tahtonut hypätä kuin ekan. Sitten huomasin, että Jorma ei saa seisoa sen tokan takana namien kanssa ja vielä tajusin, että homma toimii paremmin, kun heittää pallon tokan esteen yli. Hiljaa hyvää tulee.

Me treenataan seuraavaksi ties koska, sillä menee monta viikonloppua ennen kuin päästään kentälle.

Stella on niin kuuliainen, ettei ole mitään määrää. Tänäänkin olen ottanut sille kaukokäskyjä periaatteella, että silloin noustaan kun niin sanotaan, eikä jäädä makoilemaan. Istu-maaha sujuu hyvin eikä koira liiku senttiäkään paikaltaan. On tämäkin, että pitää alkaa voittajaluokan koiralle opettamaan kaukoja ihan alusta alkaen. Toinen asia on ehdoton "seiso", silloin kun se käsketään.

Katselin agilitykisoja ja taidan ilmoittautua juhannuksena yhdelle päivälle. Tuleekin leirien takia pitkä tauko agikisaamiseen.