Pääsimme Stellan kanssa varasijalta lauantaiseen vesipelastuskokeseen, joka järjestetiin Helsingissä. Emme ole koskaan aiemmin kisanneet Tarvon rannassa Munkkiniemessä. Tuuli ei ollut kovaa - siis haittaavassa mielessä, mutta virtauksia tuntui riittävän aika ajoin. Moottoritien kova melu ei häirinnyt Stellaa kovinkaan paljoa. Vientiliikkeessä se vähän vilkuili motarille, mutta ei muuta.

Ekassa liikkeessä oli ongelmia toisen veneen köyden löytymisessä. Stellalla on paha tapa etsiä köyttä veteen heitetyn köyden aiheuttamien roiskeiden luota eikä veneen läheltä niinkuin pitäisi. Se teki aika laajat kaarrokset, mutta jatkoi etsintää. Kun köysi lopulta löytyi, se veti veneen maalitolppien välistä rantaan.

Toinen liike oli vienti ja alussa Stella aiheutti normaalia enemmän sydämensykettä meikäläiselle. Se nimittäin vain toljotti venettä eikä sillä ollut elettäkään avata suuta ottaakseen dummyn, joka oli arvottu vientiesine. Lähes tungin dummya sen suuhun ja tajusihan se sen lopulta ottaa ja onneksi lähti samantien kohti venettä. Käskytin sitä kolme kertaa uintimatkalla. Tarkkailin sen korvien eleitä niin herkeämättä, että oikein vapisin jännityksestä.

Kolmannessa oma vene hinattiin virran vaikutuksesta kaislikkoon ohi linjan. Se jäi kiinni kaisloihin, mutta Stella sai riuhdottua sen sieltä irti ja kuroi vielä loppusenteillä ohitusmatkaa pienemmäksi.

Viimeinen liike meni nappiin ja sillä varmistimme ykköstuloksen avoimesta luokasta. Vielä yksi ykkönen ja sitten ollaan voittajassa.

Stella on kehittynyt paljon tämän kesän aikana. Se yrittää nyt tosissaan, siitä todistuksena tuo irtikiskoutuminen kaislikosta. Samoin se pääsääntöisesti yrittää päästä maalitolppien väliin. Sen asenne on parantunut huomattavasti viime vuotisesta. 

Ensi kesänä sitten yritetään tosissaan saada alkuaudesta se ykkönen ja sitten paljon kokemusta voittajasta.