Vuoden ja kauden eka hiihtolenkki on nyt tehty. Minun piti hiihtää jo perjantaina, mutta kenties torstaisesta paimennuksesta saadusta heinäpölystä ja jo hivenen nuhaisesta lähtötilanteestani johtuen vietin perjantaipäivän vuoroin palellen ja lähes hikoillen. Yritin myös yskiä keuhkoja pihalle. Onneksi nuha ja yskä rauhoittuivat. Haettiin myös Jorman auto Sellosta, jonne se jäi, kun poliisit sulkivat kauppakeskuksen ampumisen takia. Ei ollut parkkisakkoa.

Eilen puhdistin suksien pohjat edellisen vuoden mönjästä. Se kävikin työstä. Käytän pitoteippiä ja taisi olla vikatikki ottaa suksia sisälle lämpiämään. Nimittäin teippi oli ällön sitkeää ja jouduin käyttämään todella paljon puhdistusainetta, että sain pohjan puhtaaksi. Edes sikli ei tehonnut. Vedin pohjaan uuden pitoteipin ja jätin sukset muutoin pohjustamatta. Lopuksi puhdistaessani välineitä vedin metallisella siklillä vielä vasemman peukalonpään auki.

Tänään sitten kävin hiihtämässä viiden kilsan lenkin. Minulla on kaksi mahdollista hiihtopaikkaa, joissa molemmissa on valaistu 3km latu sekä valaisematon 5km lenkki. Lähempänä olevassa 5km lenkillä on todella mahtavan kokoinen ylämäki ja pidemmällä olevassa taasen latu ainakin tänään oli hivenen huonokuntoinen ja paikoin puut liian lähellä. Se aiheuttaa ylimääräistä sydämentykytystä vauhdikkaissa alamäissä ja niitä seuraavissa kurveissa. Taidan tästä lähtien käyttää Keräkankaretta Pusulan puolella, siellä on selkeämmät ladut. Vaikka ihan maalla asunkin ei täällä voi hiihtää, koska lumi ei peitä peltoja ja metsäaluetta riittävästi.

Koirien kanssa en ole Stellan torstaista paimennusta lukuunottamatta tehnyt mitään - siis, jos ei lasketa satunnaisia iltaisin toistuvia minuutin tokojuttuja treenaamiseksi. Vähän on huono omatunto Pommin treenaamisen suhteen. Kunhan saadaan pyhät ohi niin otetaanpa itseä niskasta kiinni.  Stellalle olen harjoitellut metallikapulan hakemista ennen ruokailua ja Pommille kaukokäskyjä sekä seuraamista ja kääntymisiä.

Pompulalla oli vaihteeksi tiukka pipo eilen. Se oli katsomassa keittiössä Jorman ja Nikon kokkailua. Stella juoksi paikalle vauhdilla ja vielä vauhdikkaammin Pommi pyöräytti sen ja sittenhän oli  "huutaminen" täydessä vauhdissa. Niko parka jäi jalkoihin ja jompikumpi koirista oli kalauttanut hampaansa Nikon pohkeeseen. Paskanahat siinä oli kasassa yhdestä kohtaa, ei sen kummempaa. Vaikka Nikolla on aika karvaiset jalat, eivät karvat silti taida suojata kuten koiran karva. Sitten vaan ovi auki ja Pommille karjaisu ULOS. Se lähti samantien häpeämään tarhaan ja Stella perässä sen näköisenä, että sekin oli tehnyt jotain pahaa. Mitä tarhaan katselin niin näytti siltä, että Stella antoi isosiskon kädestä Pommille. Hassua, että ulkona Stella on ehdoton pomo, mutta sisällä Pommi näyttää Stellalle kaapin paikan. Tosin se taas ei sovi meille ja sen Pommikin saa joka kerta huomata. Onneksi Pompulan "posahdukset" ovat jo aika harvassa ja koskaan niistä ei ole tullut reikiä Stellaan. Kunhan huutavat toisilleen ja näyttävät hurjilta. Machoilua!

Pompula on ihan mahdoton vinkulelujen perään. Ne saivat Stellan kanssa vinkulelut ja Pommi on ihan taivaassa, kun saa lelun vinkumaan. Se leikkisi sen kanssa vaikka kuinka kauan. Annan lelun sille aina aika ajoin ja otan sen pois ennen kuin se hylkää sen. Ajattelin käyttää vinkulelua myöhemmin treenatessa, kun näyttää, ettei mikään voisi olla sitä parempi palkka.