Miksiköhän tämä nykyelämä on niin kiireistä? Aina on joku juttu, joka pitäisi hoitaa ja se painaa mieltä. Missä ovat rauhalliset ja rentouttavat viikonloput ja illat?

Olen työmatkan jäljiltä vielä sen verran väsynyt, etten oikein jaksa innostua mistään.Lisäksi eilen oli aikainen herätys, kun menin Tuomarinkartanoon PK-tapahtumaan tarkastamaan aussien porukassa rokotuksia. Onhan nyt äitienpäivä eli sallittaneen tänään minullekin lepopäivä. Tosin tähän lepopäivään on jo kuulunut veroilmoituksen täyttäminen ja pankkiasioiden hoitaminen. Ulkonakin olisi ihana olla, jos olisi yhtä lämmintä kuin oli USAssa Caryssa - +30 astetta. Ei vaan sielläkään päässyt lämmöstä ja kauniista säästä nauttimaan. Nuo ulkomaantyömatkat vasta työstä käyvät.

Tämä päivä lepo/laiskottelusuunnitelmineen sisältää äidin luona vierailun (naapurikunnassa) sekä anopin luona käynnin (naapurissa). Lisäksi tänään jos vihdoin ja viimein pääsisi tekemään Pommille kevään ekan jäljen. Ei ole totta, etten ole vielä yhtään kerennyt tekemään. Stellalle pidetään tokotreenit kotinurtsilla. Olen menossa kuun lopussa kokeesen enkä todellakaan halua samaa ala-arvoista suoritusta siltä kuin Tuomarinkartanossa pari viikkoa sitten.

Ensi viikolla paimennetaan kahteen otteeseen.Ensin tiistaina molempien koirien kanssa. Odotan sitä jännityksellä, koska se on Pommille eka kerta. Sitten torstaina menen Stellan kanssa kokopäivän kurssille. Stellan paimennus sujuu vaihtelevasti niin kuin kaikki muukin sen kanssa. Joskus olen ihan täpinöissäni sen onnistumisista ja seuraavalla kerralla valmis kuristamaan sen töpeksimisten takia. Tosin paimennuksessa töpit vielä sallitaan, kun molemmat olemme aloittelijoita.