Kuluneisiin viikkoihin on kuulunut sekä iloa että surua. Surullista on se, että vanhimman koiramme kunto alkoi huonontua. Päätimme päästää sen säryistään ennen kuin se romahtaisi. Niinpä Midi nukutettiin ikiuneen torstaina 15 vuoden ja lähes 4 kk iässä. Se taisi olla viimeinen Suomen ensimmäisestä pentueesta. Tämä viikko on ollut melkoisen raskas.

Iloisia asioita tällekin viikolle on kuitenkin kuulunut. Saimme Stellan kanssa vesipelastuskokeessa viimeisen vaadittavan ykköstuloksen avoimesta luokasta - 96pisteellä. Nyt treenataan voittajaluokkaa ja ensimmäinen koe onkin todella lähellä. Harmi, etten voinut perua sitä tässä vaiheessa.

Pommi oli eilen vähän apean oloinen, vaikkei Midi sen bestis ollutkaan. Se huomasi heti Midin puuttumisen, Stella ei tajunnt mitään.

Tänään sitä vastoin Pommi oli oma itsensä, itse asiassa vähän vapautuneempi ja vilkkaampi kuin tavallisesti. Treenit paimennuksessa ja agilityssa antavat sille selvästi itseluottamusta. Valitettavasti paimennuksessa siltä tuntuu korvat kadonneen, kun maahanmeno ei oikein suju enää käskystä. No onhan silläkin korkea aika olla vähän kapinoiva, sentään jo 3v.