Talven menot jäivät vähäisiksi, kun putosin katolta tammikuun alussa. Luita ei murtunut, mutta vasta viime viikolla pystyin kävelemään ensimmäisen lenkkini koirieni kanssa. Agilitytreeneissä olen yrittänyt käydä - huonolla tuloksella. Kisat ovat jääneet väliin, ei voinut juosta eikä tehdä äkkiliikkeitä. Nyt loukkaantunut jalka alkaa olla sen verran paremmassa kunnossa, että maksan agilitylisenssin ja ilmoittaudun agikisaan. Tokotreenejä olen ihan alkua lukuunottamatta voinut jatkaa, samoin paimennustreenejä.

Tokossa olemme keskittyneet EVL:n treenaamiseen. Stellan on opittava liikkumaan nopeammin ja varmemmin. Teknisesti se osaa, ja jatkossa minä en saa enää hyväksyä siltä hitaita tai huonoja suorituksia. Luoksetuloon paljon enemmän treenausta - teknisiä asioita, mutta ei liikkeenä missään tapauksessa. Metalli alkaa olla siedettävä, se ei enää inhoa sitä niin paljoa.

Paimennuksessa Stella edistyy koko ajan, mutta silti olen valmis hirttämään sen joka toisella kerralla. Miten se ei suostu oppimaan helpommin  ja pitämään opittuja asioita mielessään. Se ikään kuin pyyhkii aika ajoin aiemmin opitun. Arrrrgh

Pommin kanssa olen lopettanut sekä tokotreenit (ryhmässä) että agilityn. Tokossa en ikinä uskaltaisi mennä alokasluokkaan, koska pelkään sen joutuvan herkästi tappeluun - "hyökkäys on paras puolustus" on vielä toisinaankin sen motto. Tosin sen jälkeen, kun Midi poistui kuvioista, on Pommi rauhoittunut ja tasoittunut todella paljon. Huomasin, että agilitytreenin jälkeen se nuoli ja kirputti rannettaan enemmän eli johtopäätös on, että sille tuli siitä kipuja.

Paimennuksessa Pommi on hyvä. Sillä on hyvä ote lampaisiin. Uskomattoman tyynesti se hoitaa hommaa eikä räjähtele lampaille. Olenkin ilmoittanut molemmat koirat ranch-kisaan juhannuksena.