Stella aloitti tiistaina juoksunsa ja heti ekasta päivästä alkaen ne on pidetty erillään toisistaan Pommin kanssa päivät ja yöt. Illalla ovat saaneet olla yhdessä koko lauma valvonnan alla. Nyt erotin koirat siten, että tytöt ja pojat ovat eri puolilla talon jakavaa porttia.
Pommi ja Stella leikkivät tuossa iltapäivällä painiottelua, mutta kaksi kertaa Pommi nousi Stellan selkään. Niinpä nyt eivät sitten leiki edes yhdessä, vaikka olisin itse vahtimassa metrin päässä. Pommi ei oikein vielä tajua juoksuja, mutta äkkiäkös sille lamppu syttyisi.

Kävimme mieheni toimiessa apurina tuossa 100 metrin päässä metsässä. Kaiken pakollisen kotityön jälkeen valo ei enää riitä jäljen tekooa, sen vanhentamiseen ja ajoon. Lumi olisi taas poissa, joten periaatteessa voisi tehdä jälkiä. Niinpä harjoittelimme viestiä ja esineruutua sekä Stellan että Pommin kanssa.
Viestijuoksuun pääsi ensin Stella, joka viime syksystä muisti, mistä asiassa on kyse. Se ei kyllä aikaillut juostessaan meidän väliä. Tehtiin tosi helppo ja lyhyt treeni, koska haluan vain vahvistaa sille ideaa ja halua juosta meidän väliä.
Pommi oli juoksemista katsellut sivusta ja kävi ihan kuumana. Aika hyvin se juoksi Jorman luokse, mutta ei oikein tykännyt siitä, ettei Jorma päästänyt sitä heti paluumatkalle. Teimmekin niin, että Jorma syötteli sille nameja, puheli mukavia ja sillä tavalla saatiin se hetki viivähtämään hänen luonaan ennen paluukäskyä. Aika vauhtia tuo kakru juoksi. Useamman kertaa tehtiin juoksutusta.

Sitten tallasimme kapean kaistaleen, suht lyhyen, jossa teimme esineruutua.
Pommi ensin. Jorma vei esineen, näytti sitä mennessään ja heitti sen alueelle. Kun hän palasi alueelta, koko Pommin huomio oli hänessä, mutta yllätykseksi se lähti kuin tykin suusta hakemaan esinettä. Löysi ja toi innoissaan minulle käteen asti. Teimme sen vielä toistamiseen. Hyvin onnistui, vaikka sen keskittymisessä tehtävään nimenomaan odottamisvaiheessa on paljon toivomisen varaa.

Stellan esineruutu on ihan syvältä. En ymmärrä, miksi se ei tajua tallattua kaistaletta. Se liikkuu lähes puolet ajasta alueen ulkopuolella. No kyllähän se löysi esineen ja toi sen minulle. Taisimme ottaa haun kolme kertaa ja viimeisellä kerralla esine oli ihan edessä. Kertaakaan Stella ei nähnyt, minne se pudotettiin. Kun kehotin sitä olemaan tarkka, se alkoi todellakin tutkia nenä maassa aluetta. On minulla siinä hommaa, että saan sen joskus kokeisiin asti.

Nyt illalla mennään Pommin kanssa kentälle. Ajatus siitä, mitä siellä teen, alkaa pikkuhiljaa kehkeytymään. Saa nähdä, pystyykö se keskittymään, kun mukana on vieraita koiria ja tänään kaikki paikalle tulevat taitavat olla muistakseni uroksia.