Midi eli Dancing Skies Midnight saavutti eilen 15 vuoden iän. Se on koiralle melkoisen korkea ikä. Onneksemme Midi on pysynyt suhteellisen terveenä. Nivelet taitavat silloin sun tällöin vaivata ja seniili catarakta (vanhuuden kaihi) heikentää hitusen näköä. Kun se on iloinen ja edelleen liikkuu juosten ja hyppien, en näe syytä päättää sen taivallusta joukossamme. Sitä päätöstä en haluaisi tehdä, mutta jos kaverin kunto heikkenee äkisti, teen sen. Antaa vanhuksen vielä nauttia elämästään.

Syntymäpäivänä Midi sai erikoishyvän sapuskan ja samalla kaksi muutakin aussia pääsivät nautiimaan siitä. Kyllä herkut kelpasivat kaikille. Muutoin en ehtinyt juhlistamaan päivää koirani kanssa, koska anopilla oli 80v synttärit ja meidän aikamme meni niissä juhlissa.

Sitten muuta kuulumista. Stellan kanssa mennään kokeeseen ensi viikonloppuna ja nyt olisi syytä harjoitella siihen. Piha on parhaillaan yöllä satanutta lunta täynnä ja odottelen mieheni puhdistavan sen ennen kuin pääsen Stellan kanssa treenaamaan ruutua tai tunnaria. Muita asioita voisikin treenata, sillä niissä lumimäärä ei haittaa. Illalla ei pysty treenaamaan, koska pihan valaistus ei ole riittävä. Täytyy kai mennä tekemään treeni esim. S-marketin parkkiksella Somerolla joku ilta tulevalla viikolla. Tulee harjoiteltua häiriöt siinä samalla.

Opetin Pommin pujottelemaan jalkojen välistä tässä menneellä viikolla. Se oppi sen tosi nopeasti. Stellalle olen yrittänyt opettaa sitä pidemmän aikaa, mutta blondilla ei leikkaa. Voi kun saisi yhdistettyä Pommin hoksottimet ja Stellan miellyttämishalun. Vinkulelu on Pommin motivaattori nro 1. Sen kanssa harjoitellaan yhtä sun toista lähes päivittäin. Se on siitä kiva kaveri, että vähän väliä tulee pyytämään "työtä". Se haluaa meidän antavan sille tehtävän, josta se saa palkaksi tuomansa vinkulelun. Jos et mitään kerro, se alkaa tarjota istu-seiso-maahan-pakitus-... No onhan se koiran osalta meidän pompottelua, mutta jos sillä keinolla saan sen motivoitumaan yhteistyöhön, niin antaa olla. Muutoin se on edelleen ehdottomasti tottelevaisin koira, joka minulla on ikinä ollut.

Toimme hankkimamme asuntovaunun kotiin maanantaina. Meikäläisen leireily on jatkossa miellyttävämpää ja jos vaikka saisin mieheni mukaan joskus. Hän kun ei telttaan suostu tulemaan. Vaunu on tosi uusi, ei uskoisi, että se on ollut hetken käytössä, jopa liian hieno koirille. Minun on opeteltava ajamaan ja peruttelemaan sitä näppärästi ennen leirikauden alkua.