Stellan uusintaultra vahvisti, ettei nyt ole tulossa pentuja. Harmin paikka :-(

Ollaan käyty kentällä tokoilemassa Stellan ja Pommin kanssa. Stella on ihan täpinöissään ja kaikki menee suht hyvin - ei kuitenkaan kympin edestä. Viime kerralla se päätti taas pitkästä aikaa mukamas unohtaa suoran ruutuun menon. Samoin tunnistusnoudossa piti huomauttaa tarkasta työskentelystä, se intoili vähän liikaa eikä malttanut olla koskettamatta ensin väärää kapulaa.

Pommin kanssa otettiin mm. ryhmässä paikallaan oloa. Hienosti kultamussukkani pysyi paikoillaan, ei rähinöinyt eikä elehtinyt muille. Nyt pidän tarkkaan huolta, ettei sivuille vilkuilla, sillä Stellaa on rokotettu kokeissa sivuille vilkuilusta. Seuraaminen etenee hitaasti, mutta kuiteski parempaan ollaan menossa. Noudossa saisi olla enemmän draivia, nyt mennään ja tullaan vähän liian jolkotellen. Lisätään siis vauhtia ja intoa peliin. Olen yrittänyt saada virettä nousuun patukka ja palloleikein.

Kokeilin huvin vuoksi alokasluokan hyppyä ja uskomatonta, se meni ihan nappiin. Kun Pommi oppii jonkun asian, se tekee sen oikein sen jälkeen. Ihanaa ailahtelevan kuningattareni ( lue Stella) jälkeen. Treenin jälkeen Pommi sai hetken leikkiä nuoren bortsutytön kanssa, joka on ehdottomasti sen suosikki. Pommi oli niin cool!

Torstaisin olen käynyt Maskussa vepetreeneissä ja tänään olin kokeessa töissä - vaihteeksi kanttiininpitäjänä. Homma, josta en ihan hirveästi pidä. Pommi on ollut seuralaisena sekä treeneissä että tänään kokeessa. Pidin sitä ihan tarkoituksella autossa häkissä sellaisessa paikassa, että sen ohi kulki vähän väliä koiria ja ihmisiä. Se nosti metelin vain kun se ohitettiin "liian läheltä". Ihmiset oli ihan ok, mutta häkille eli auton perälle ei ole asiaa. Se ei pelkää ihmisiä, lapsiakaan, ei kiinnitä huomiota juoksijoihin eikä pyöräilijöihin. Kaikki on ihan ok niin kauan kunhan vieraat eivät tule sen iholle. Se ei halua itseensä koskettavan. Salli sen tänäänkin, mutta aluksi yrittää väistellä. Namit ovat ihania ja niitä se menee ihan vieraan vierelle ottamaan ja istuu siinä kauniisti katsekontaktia pitäen.

Kokeen lopuksi päästin Pommin rantaan, jossa se oli ihan pikkukakaran oloinen juoksennellessaan pitkin matalaa veden alla olevaa kannasta. Rantaan mentiin aika vauhtia, sillä sen mielestä se on nasta paikka, kun kaikki sinne änkee ja siellä on elämää. Pari kertaa Pommi meni vähän liian kauas sivusuunnassa ja joutui uintisyvyyteen. Olihan se räpiköintiä, tiedän että se osaa uida paremminkin. Sitä kiinnostaisi kovasti lähteä uimaan, muttei kantti vielä riitä. En ole aloittanut sen uintiharjoituksia. Samaan aikaan rannalla oli kanssamme narttu, jota kuvattiin (hyppy veneestä), sekä aikuisia ja lapsia. Mutta ei ne Pommia kiinnostaneet eikä sen paremmin häirinneet.