Joulun loppuhuipennukseksi meillä Hiiden Haukkulaisilla oli päivän kestävä toko-treeni Christa E. johdolla. Ekaksi tunti teoriaa ja sitten Alo, Avo, Voi, Evl-järjestyksessä kaikki liikkeet läpi. Oli kuulemma aurinkokin paistanut päivän aikana, mutta mitä me sitä oltaisi nähty hallissa. Pimeällä aamusta aloitettiin ja pimeään illalla lopetettiin.

Minulla oli Voi-luokassa majaileva Stellukka oppilaana. Jännitän kokeissa ihan mahdottomasti ja olen pilannut sillä Stellan tulokset. Nyt kun koko päivän ajan jännitti, ei enää omassa suorituksessa illansuussa osannut yhtä paljoa jännittää kuin yleensä.

Paikallaan makuu oli ollut loistava. Ei haistelua eikä mitään haahuilua, oli tosi tarkkaan vahtinut menosuuntaani koko ajan. Alasmenot ja ylöstulot rivakat. Jes!

Seuraamisessa oma jännitys vaikutti siten Stellaan, että koira oli hivenen liian edessä ja perusasennot jäivät aika pahasti vinoiksi. Vinot aesennot aiheuttivat myös etääntymisen liikkeellelähdöissä, mutta Stella haki paikkansa hyvin. Pitää siis harjoitella perusasentoja ja tehdä niistä niin vahvat, ettei mamin jännitys vaikuta. Muuten oli ollut kuulemma nättiä seuraamista. Aion kyllä harjoitella katsekontaktia samoin kuin neuvottiin ALO, AVO koirille.

Noudot, sekä metalli että hyppy, hyvät. Metallia piti mielestäni vähän liian hellästi, mutta siitä ei tullut kotiläksyä.

Tunnari. Merkkasi heti oman, mutta tarkasti kaikki. Niinhän se aina tekee. Toi oman. Minun ei kuulemma tarvitse tehdä asialle mitään.

Ruutu. Heti lähtöpisteessä tiesin, ettei koira mene ruutuun, sillä en saanut tilanpuutteen takia otettua kohtisuoraa lähestymistä lähtömerkille eikä Stella osannut kohdistaa katsettaan ruutuun. Ruutu piti sitten uusia pariin otteeseen helpompana. Kotiläksyksi ruutuja joka suunnasta peräkanaa ;-) Ruudussa palkkana pallo. On kuulemma meidän seuralaisilla tuo ruutu yleinen ongelmakohta.

Liikkeestä istuminen. Taisi olla nappisuoritus, sillä sitä ei tullut sanktioita.

Ja sitten ne murheen kryynit: luoksetulon pysäytys ja kaukokäskyt. Se ei pysähdy seisomaan luoksetuloon ja siirtyy ihan mahdottomasti kaukoissa, nyt jopa normaalia enemmän. Mutta teki silti kaikki asennonvaihdot. Yleensä se vetää herneet nenään luoksetulon käskytyksen tiukkuudesta eikä tee kunnolla kaikkia vaihtoja. Pakko repiä asiasta jotain positiivista.

Pysäytyksiin saatiin kaiketi Stellalle toimiva harjoitus. Montaa eri tyyppistä on tässä ehditty kokeilla ja mikään ei ole toiminut. Tarvitaan apuohjaaja. Juoksutetaan Stellaa minun ja apuohjaajan väliä ja aina silloin sun tällöin minä pysäytän sen luoksetulon seis-komennolla. Silloin apuohjaaja palkkaa sen takaa päin esim. pallolla. Idea on siis, ettei palkka tule koskaan minulta. Stellukalta kesti kyllä tovin tajuta, että mami ei palkkaa, mutta taisi joku kipinä siellä ajukopassa kuitenkin syttyä.

Kaukokäskyissä on rankka kuuri: joka ilta tekniikkaharjoituksia - monta viikkoa tai kuukautta, jos on tarvis.

No onneksi kohta ei juoksut meitä häiritse, sillä Stella steriloidaan ennen maaliskuun juoksua ja sillä ei enää tule treeneihin taukoja joka neljäs kuukausi.