Onpas mennyt aikaa edellisestä päivityksestä. Mitään dramaattista ei ole tapahtunut, mitä emäntä vaan haukkoo happea kaiken liiallisen tekemisen alla. Pitää viisastua ja olla lupautumatta enää mihinkään - tai ainakin lähes mihinkään.

Jade on kasvanut kooltaan lähes Stellan korkuiseksi. Se on kuitenkin vielä surkean kapea ja rimpula, mutta jo nyt tyttömäisempi kuin romuluinen Stella oli aikanaan. Olemme olleet kahdessa pentunäyttelyssä ihan huvin vuoksi ja siksi, että Jade saisi kokemuksia niistäkin. Seuraava näytelmä on sitten oma erkkari.

Paimennusta ollaan treenattu kaikkien kolmen kanssa. Nyt Jade saa aina treenin ja toisen treenin saa vuorotellen Pommi ja Stella. Yritän saada Jadelle opetettua mm. pitkää hakukaarta niin, että voisi sen joskus kisoihin laittaa. Jade on todella yllättänyt hyvillä paimennustaipumuksiltaan. Kaikki kolme koiraa ovat erilaisia paimennuksessa.

Kiireiden keskellä olen laiminlyönyt pahasti sekä Stellan että Jaden toko-opetukset. Jaden kanssa käydään Turussa oppia saamasa ja nyt kun vielä saan parit vepekokeet "toimitetuksi", keskityn molempien kanssa tokoon. Toki yritän saada Stellalle sen puuttuvan ykkösen voittajasta ja VPVA-tittelin. Jaden kanssa olen aloittanut agilityn ja uimistaitoakin pitäisi alkaa hankkia.

Pommilta vietiin sukukalleudet viime viikolla. Toivotaan, että operaation myötä siitä tulisi hivenen suotuisampi muita koiria kohtaan.

Pommin asenne Jadea kohtaan on hieman lämminnyt. Hampaiden näyttäminen sisällä talossa portin luona on nykyään harvinaista. Ulkona tarhan läpi haistelevat toisiaan ja Pommilla hännän töpö heiluu. Valitettavasti Pommi pyöräyttäisi sisällä Jaden niin voimallisesti ympäri, että pelkään sen saavan siitä vammoja - sekä fyysisiä että henkisiä. Siksi Jade saa kasvaa isommaksi ennen kuin sisälläkin kaikki kolme koiraa saavat olla kimpassa.

Eilen käytiin lenkillä Pommin ja Jaden kanssa. Pommi käyttäytyi kiltisti, ei irvistellyt ja haistelikin ajoittain edessä ollutta pentua. Jade tottui Pommin läheisyyteen matkan varrella niin, että olisi aloittanut leikin. Siihen Pommi ei kuitenkaan olisi ollut valmis. Totutellaan nyt hissukseen.

Voi kun tilanne olisi toinen, että voisi asua vapaasti omassa kodissaan. Vielä kuitenkin täytyy suojella pentua, sillä yksikin raju kiepautus voi olla liikaa.

Päivän iloiset asiat ensin eli Stella sai Kirkkonummen Tokosta ekan EVL ykköstuloksen pistein 279. Jakauma meni näin:

• Istuminen 10
• Paikallamakuu 10
• Seuraaminen 9
• zeta 10
• luoksetulo 8 - jee, sain sen pysähtymään seisomaan. Vaihdoin käskyn käsimerkiksi.
• Ruutu 10
• Ohjattu nouto 9,5
• Metallinouto 5
• Tunnistusnouto 9,5
• Kaukot 7.

Sitkeys on palkittu. Tiedän Stellan osaavan ja tällä kertaa se ei kehitellyt mitään "kivaa ylläriä" niin kuin yleensä.

Pikkuinen Jade kasvaa vauhdilla. Neidillä on ikää 16 viikkoa ja painoa 11+. Tassut ovat valtavat - se on varmaan leijonan pentu. On sillä muutoinkin kissamaisia piirteitä päätellen sen taidoista ja halusta käyttää tassujaan. Olemme harjoitelleet tokoon liittyviä asioita mm. noutoa, metallinoutoa, kaukokäskyjen tekniikkaa, seuraamista, odottamista.  Sitten ollaan opeteltu kiirimään, odottamaan ovesta kuljettaessa ja autosta poistuttaessa. Treenihallilla ollaan opeteltu olemaan hiljaa ja odottamaan, vaikka olen itse Stellan kanssa treenaamassa. Siis ihan normaaleja pennun juttuja

Lisäksi se on pääsyt jo kerran paimentamaan lampaita. Olikin aika kiihkeä pakkaus, lampaat eivät jääneet kysymään ikää (15 vkoa), vaan noudattivat halukkaasti ja vauhdilla tättähäärän paimentamista.  Melkoisen vilkas, sosialinen ja meneväinen tapaus tämä nuorimmaisemme.

Viime lauantaina haettiin Tampereelta Minnalta Hazelmoor Wannabe Whoopi eli Jade. En saanut edelleenkään sitä black tri urosta, koska urosta en voi ottaa niin kauan kuin minulla on Pommi. Tosin ei tässä pakkauksessakaan ole mitään vikaa, päinvastoin se on aivan valloittava tytöntyllerö.

Jadelle on jo opetettu kaukokäskyjä eli tekniikkaa miten noustaan maasta istumaan ja mennään uudestaan maahan paikaltaan liikkumatta. Samoin sille on opetettu noutoa. Se hakee ison narulelun (sellaisen, jossa solmut päissä), tuo sen minulle ja saa namin. Sitten revitellään - ja sitä se rakastaa todella paljon. Se taistelee koko pikku kropallaan lelusta.

Itsenäisesti Jade on opetellut hyppynoutoakin. Se hakee narulelun pentuaitauksestaan ja hyppää se suussaan kepeästi oviaukon 25senttisen kynnyksen yli. Itse sillä on korkeutta nippa nappa yli tuon kynnyksen. Olen huomannut, että se hyppää hienosti esteiden yli. En muista yhdenkään pentuni olleen noin hyvä hyppääjä tuossa iässä. Sääli, ettei agility ole meidän laji - ellen sitten jossain vaiheessa kuitenkin päätä ottaa sitä mukaan settiin.

Stella on melkoisen välinpitämätön pennun suhteen, kun siitä ei saanutkaan vielä leikkikaveria. Alussa se yritti hirveästi saada sen leikkiin mukaan, mutta eihän Jade lähde niin rajuihin riekkujaisiin, mitä Stellukka pyytää.

Pommi ihastui pentuun Tampereelle, kun oltiin sitä hakemassa. Kotona asiat muuttuivatkin täysin. Se ei siedä pentua lähellään ja valitettavasti se tekee melko rajun näköisen hyökkäyksen pennun päälle. En voi tässä vaiheessa antaa pennun olla Pommin kanssa samassa tilassa, sillä yksikin kunnon kaato ja pennulta on luut poikki. Nyt sisällä portti erottaa ne toisistaa. Pommi esittelee kaunista hammasrivistöä, kun pentu tulee lähelle porttia. Toisaalta Pommi ei mielellään tule samaan tilaan, jossa pentu on. Se selkeästi pelkää pentua sisällä.

Tänään käytiin lenkillä ulkona Stellan, Pommin ja pennun kanssa. Pommi oli varmuudeksi talutushihnassa. Vaikka pentu juoksenteli perässä ja väliin ehti eteenkin, ei Pommi reagoinut siihen sen kummemmin. Yritti luikkia tieltä pois, jos mahdollista. Pentu oli useaankin otteeseen ns. puruetäisyydellä, jopa Pommin leuan alla, mutta edes Pommin suupielet eivät värähtäneet. Pitää siis tehdä noita pikkulenkkejä mahdollisimman paljon. Itse asiassa Pommi jopa haisteli takaapäin pentua mielenkiinnolla. Stella saa kyllä jäädä kotiin, sillä se on ihan liian raju. Nytkin se todennäköisesti oli tönäissyt pennun portailta höseltäessään, niin että pentu ontui etujalkaansa. Ei siinä onneksi tainnut kummempaa olla, koska ontuminen väheni ajan mittaan, mutta selkeästi äskenkin pissalle mentäessä arvelutti portaiden alastulo.

Tänään pentu näkee lampaita ekaa kertaa, kun mennään Pommin kanssa paimennustreeniin. Otin talvikaudeksi vain yhden vuoron, jonka jaan Stellan ja Pommin kesken. Yleensä otan vain toisen koiran mukaan, joten se pääsee kaksi kertaa peräkkäin treenaamaan. Pommilla oli selkeästi keskittymisvaikeuksia viime kerralla. Tajusin vasta kavereiden kysyessä, että se olikin Pommin eka sisätreeni kesän jälkeen. Toivottavasti tänään ollaan vähän keskittyneempiä.

Kesä tuli ja meni. Treenasin Stellan kanssa maanantaisin agilitya, tiistaisin paimentamista, torstaisin vepeä ja osan kesää sunnuntaisin tokoa. Pommin kanssa tiistaisin paimennusta. Itse vedin keskiviikkoisin vepetreenejä Munkkiniemessä - siihen asti kunnes sinilevä valtasi alueen. Ei ollut vapaa-ajan ongelmia.

Vepessä Stella sai kaksi ykköstä voittajaluokassa, mutta vieraissa paikoissa ei toimi edelleenkään kunnolla. Kolmas ykköstulos ja valioituminen jää siis ensi kesään. Tosin meillä on yksi koe vielä, mutta pitkän treenitauon jälkeen en odota minkäänlaista tulosta siitä.

Agilityssa ei olla kisattu kuin kerran, mutta tokossa korkattiin EVL. Siitä korkkauksesta tuli ainoa tulos (III), muuten ollaan tehty aika tuloksetonta tokoa. Onneksi olen nyt tottunut EVL:ään ja homma alkaa tuntua kivalta. Eiköhän se ala tuntua Stellastakin kohta kivalta, kun emäntä ei enää panikoi kehässä.

Talvikausi alkaa kohta ja silloin on treenausta säännöllisesti vain tokossa ja paimentamisessa. Kisata aion sekä agilityssa että tokossa. Pakko alkaa ottaa omaa aikaa eikä koko ajan juosta pää kolmantena jalkana.

Talven menot jäivät vähäisiksi, kun putosin katolta tammikuun alussa. Luita ei murtunut, mutta vasta viime viikolla pystyin kävelemään ensimmäisen lenkkini koirieni kanssa. Agilitytreeneissä olen yrittänyt käydä - huonolla tuloksella. Kisat ovat jääneet väliin, ei voinut juosta eikä tehdä äkkiliikkeitä. Nyt loukkaantunut jalka alkaa olla sen verran paremmassa kunnossa, että maksan agilitylisenssin ja ilmoittaudun agikisaan. Tokotreenejä olen ihan alkua lukuunottamatta voinut jatkaa, samoin paimennustreenejä.

Tokossa olemme keskittyneet EVL:n treenaamiseen. Stellan on opittava liikkumaan nopeammin ja varmemmin. Teknisesti se osaa, ja jatkossa minä en saa enää hyväksyä siltä hitaita tai huonoja suorituksia. Luoksetuloon paljon enemmän treenausta - teknisiä asioita, mutta ei liikkeenä missään tapauksessa. Metalli alkaa olla siedettävä, se ei enää inhoa sitä niin paljoa.

Paimennuksessa Stella edistyy koko ajan, mutta silti olen valmis hirttämään sen joka toisella kerralla. Miten se ei suostu oppimaan helpommin  ja pitämään opittuja asioita mielessään. Se ikään kuin pyyhkii aika ajoin aiemmin opitun. Arrrrgh

Pommin kanssa olen lopettanut sekä tokotreenit (ryhmässä) että agilityn. Tokossa en ikinä uskaltaisi mennä alokasluokkaan, koska pelkään sen joutuvan herkästi tappeluun - "hyökkäys on paras puolustus" on vielä toisinaankin sen motto. Tosin sen jälkeen, kun Midi poistui kuvioista, on Pommi rauhoittunut ja tasoittunut todella paljon. Huomasin, että agilitytreenin jälkeen se nuoli ja kirputti rannettaan enemmän eli johtopäätös on, että sille tuli siitä kipuja.

Paimennuksessa Pommi on hyvä. Sillä on hyvä ote lampaisiin. Uskomattoman tyynesti se hoitaa hommaa eikä räjähtele lampaille. Olenkin ilmoittanut molemmat koirat ranch-kisaan juhannuksena.

Hollolan tottelevaisuuskokeissa Jaana Talan tuomittavana Stella teki vihdoinkin sen kauan kaivatun ykköstuloksen tokossa. Pisteet eivät päätä huimaa: 257p. Sillä heltisi kuitenkin 17 voittajakoiran joukosta se ainoa ykköstulos ja luonnollisesti luokkavoitto. Palkinnoksi saatiin ohjatun noudon kapulat ja iso säkillinen Eukanuban ruokaa.

Stellan asenne paranee koko ajan. Se ei enää haahuile ja vaikka ostarin parkkihalli loi erittäin vaativat olosuhteet kovalla melulla ja häiriöillä, Stella teki tasaisen suorituksen. Ei mitään huippuhyvää, mutta ei yhtään pahaa mokaakaan. Tuomari vei pisteitä ihan kiitettävästi, mutta ei aiheetta:

• Paikalla makaaminen 9 - Stella oli kellahtanut lonkka-asentoon ja maahanmeno olisi saanut olla ripeämpi.
• Seuraaminen taluttimetta 9 - liikkuri pani parastaan tsiisus mikä kaavio. Aloitettiin hitaalla seuraamisella tosi pitkä pätkä kaikkine kommervenkkeineen, sitten sama normaalia käyntiä ja vielä kolmannen kerran juosten. Enpä ole moista ennen kokenut. Kannattaa harjoitella hitaalla lähdöllä, oli käydä ohraisesti tässä kohtaa.
• Istuminen seuraamisen yhteydessä 10 - eipä tuohon ole sanottavaa. Kun keksin, että istu-komennon intonaatio pitää olla nouseva, ongelmat ratkesivat.
• Luoksetulo 7 - meidän ongelmapaikka. Stella teki nyt myös seisomisen, mutta valui aika paljon.
• "Ruutu" 7 - jos joku mokattiin, niin tämä. Se on meidän varmimpia juttuja. Stella meni suoraan maihin - onneksi keskelle ruutua -  ja minulla vielä tahaton vartalo-ohjaus lähetyskäskyssä.
• Hyppynouto 9  - ainakin perusasento lopussa jäi vajaaksi.
• Metallinouto 8,5 - jippii Stellan inhokkiliike, mutta nyt oli nätti. Ei se varmaan ikinä tuon paremmaksi tule.
• Tunnistusnouto 8,5 - haki hyvin oman, mutta takaisintulo eri vauhdilla kuin meno ja se perusasento....
• kauko-ohjaus 5 - toinen ongelmamme. Stella eteni lähes mittansa ja viimeinen maahanmeno jäin sentin pari ilmaan, josta alasmeno vasta, kun lähdin luokse. Tulkittiin siis kaksoiskäskyksi.
• Kokonaisvaikutus 10 

Nyt nenut kohti EVL:ää. Me emme voittajaa kaipaa.

Juuri niin kuin otsikossa lukee! Harjoitukset voittajaluokassa sujuvat kuin unelma alkukankeuden jälkeen. Kokeessa menee sitten railakkaasti mäkeen.

Toisin kuin tokossa tässä ei tarvitse selitellä asiaa minun jännityksellä. Tiedän, että Stella osaa ja ainoa jännitettävä kohta on eka liike eli köyden vienti veneelle. Siinä pulssi kohoaa, mutta nytkin maanantaisessa kokeessa Stella vei sen upeasti taakseen vilkuilematta veneelle asti - valitettavasti vain teki vauhdikkaan u-käännöksen metrin päässä eikä luovuttanut köyttä.

Muutoinkin maanantainen koe oli katastrofi. Ensin köysi jäi luovuttamatta. Köyden ottajana ollut avustaja oli Stellan nykyiseen taitotasoon nähden liian passiivinen. Kun metrin päässäkään veneestä ei tapahtunut mitään ottamiseen viittaavaa, Stella kaarsi pois. Sen kuuluisi tarjoa köyttä vaikka veneeseen kiiveten, mutta kuten sanottu, sen taidot ja itseluottamus vieraiden henkilöiden suhteen ovat vielä liian heikkoja. Se aussien varautuneisuus tulee tässä hyvin esiin. Sitä Stellalla on, vaikkei heti siltä näytä.

Toinen liike eli veneen haku kaatui omaan mokaan ja Stellan epäröintiin. Kun veneessä asettelin meitä lähtöä varten, olin vahingossa Stellan hännän päällä. Käskyn saatuaan Stella yritti hypätä, muttei päässyt. Nostin jalan ja samassa se hyppäsi ilman eri käskyä. Valitettavasti siinä meni sen verran aikaa, että se ei ehtinyt uimaan ideaaliseen kohtaamispaikkaan (suoran köyteen), vaan meni noin pari metriä veneen ja siitä riippuvan köyden pään ohi. Normaalisti se lähtee uimaan veneen perässä, mutta ei nyt.

Hukkuvan pelastaminen oli täydellinen ja siitä tulikin meidän ainoat pisteet eli täydet 40.

Viimeinen liike oli esineen vienti veneeltä veneelle. Annoin esineen Stellalle, se otti sen suuhun, pudotti. Tämä toistui monta kertaa. Lopulta se ei enää avannut suutaan, vaan tuli aivan minun eteen ja katsoi syvälle silmiin. Siinä vaiheessa täyttyi myös 30sekunnin lähtoaika. Jos Stella olisi ollut ihminen, se oli kai rukoillut minua, etten lähetä sitä toiselle veneelle. Oli tulla tippa linssiin siinä kohtaa - ei sen takia, ettei se vienyt, vaan sen takia, mitä sen ilme kertoi.

En tajua, miksi se ei suostunut menemään toisen veneen lähelle silloin, kun siinä oli avustajana vieras ihminen. Pitää kai kaapata joku kadunmies aina treeniin mukaan, että saadaan Stella luottamaan myös vieraisiin avustajiin.

Kyllä tulee töitä tehdä, että ne ykköset saadaan kasaan ensi vuonna.

Kesäloman 4. viikko on menossa. Vielä olisi 5. viikko edessä. On ollut kiireistä aikaa, mutta jälkikäteen ihmettelen, mitä olen oikein tehnyt. Aussieyhdistyksen asiat ovat vieneet oman osansa, kaksien vepekokeiden koetoimitsija-asiat samoin, yhden tottelevaisuuskokeen ilmoittautumisten vastaanotot työllistävät myös jonkin verran. Ei-koirarintamalta löytyy terassin katon korjausta, aidan rakentamista, mattojen pesua, pihan kunnostamista, autokatoksen siivoaminen roinasta, jne.

Niin ja tietty leirit ja vastaavat: ensin kaksi päivää Vaalan Suvirannassa luonnetestissä töissä. Sitten samassa paikassa viiden päivän leiri, jossa harjoiteltiin Stellan ja Pommin kanssa jälkeä ja tottista. Lopuksi vielä vierailu Pommin kasvattajan Marjon luona Kiimingissä. Kaikissa näissä oli hauskaa - kiitos mukanaolijoille!

Ollaan käyty myös paimentamassa lampaita Somerolla. Kunpa saisi sellaisen koiran, joka on Stellan ja Pommin yhdistelmä paimennuksessa. Stellalla on intoa, Pommilla on taitoa

Kuluneisiin viikkoihin on kuulunut sekä iloa että surua. Surullista on se, että vanhimman koiramme kunto alkoi huonontua. Päätimme päästää sen säryistään ennen kuin se romahtaisi. Niinpä Midi nukutettiin ikiuneen torstaina 15 vuoden ja lähes 4 kk iässä. Se taisi olla viimeinen Suomen ensimmäisestä pentueesta. Tämä viikko on ollut melkoisen raskas.

Iloisia asioita tällekin viikolle on kuitenkin kuulunut. Saimme Stellan kanssa vesipelastuskokeessa viimeisen vaadittavan ykköstuloksen avoimesta luokasta - 96pisteellä. Nyt treenataan voittajaluokkaa ja ensimmäinen koe onkin todella lähellä. Harmi, etten voinut perua sitä tässä vaiheessa.

Pommi oli eilen vähän apean oloinen, vaikkei Midi sen bestis ollutkaan. Se huomasi heti Midin puuttumisen, Stella ei tajunnt mitään.

Tänään sitä vastoin Pommi oli oma itsensä, itse asiassa vähän vapautuneempi ja vilkkaampi kuin tavallisesti. Treenit paimennuksessa ja agilityssa antavat sille selvästi itseluottamusta. Valitettavasti paimennuksessa siltä tuntuu korvat kadonneen, kun maahanmeno ei oikein suju enää käskystä. No onhan silläkin korkea aika olla vähän kapinoiva, sentään jo 3v.