Eipä löytänyt lääkäri vielä uutta elämää Stellan massusta :-( Käydään viikon päästä uudestaan kuvauksessa. Jospa ne pentuset sitten jostain ihme kolosta olisi sinne ilmestyneet.

Pommi oli samalla rokotettavana ja taas se yllätti minut. Se päätti pelätä ihan tosissaan lääkärissä käyntiä. Odotushuoneessa nosti kovan metelin, kun pariskunta käveli meidän ohi ja meni penkille istumaan. 

Lääkäriä väisti sen kun kerkesi, mutta ei sentään purra yrittänyt. Pakoon olisi pötkinyt, jos olisin irti päästänyt. Kun pidin siitä kiinni, se antoi lääkärin silitellä, myös kaulasta, päästä ja jopa rokotusten jälkeen massusta. Piikkejä ei edes huomannut.

Mahdankohan sittenkään ilmoittaa sitä näyttelyyn, on tuossa kaverissa hommaa.

Viikonloppu meni talven polttopuita tehdessä. Nyt on kahden seuraavan vuoden klapit puuvajassa siistissä pinossa ja kaksi häkkiä täynnä puita. Vielä olisi siistimistä "työskentelyeella", mutta sitä joutaa tekemään myöhemminkin.

Eipä paljoa ehtinyt koirien kanssa puuhata, mutta jotakin sentään. Pommin kanssa käytiin lauantaina harjoittelemassa esineruutua. Siinä taas manasin omaa tyhmyyttäni. Teimme Jorman kanssa kapean, täyspitkän (syvän) kaistan. Tallasimme sen ristiin. Mietin alussa, josko olisi pitänyt vaan pudotella alueelle esineitä ja mennä kuljeksimaan sinne Pommin kanssa. Päätin kuitenkin, että jorma vie ne sinne Pommin nähden.

Niinpä Jorma vei esineen puoliväliin (tässä kohtaa olin tyhmä!) ja palasi takaisin. Lähetin Pommin alueelle ja hienostihan se työskenteli. Olin päättänyt, että en anna sille avuja, niin kuin olen liian herkästi tehnyt Stellan kanssa. Pommi kävi välillä alueen ulkopuolella, mutta hyvin nopeasti palasi takaisin alueelle. Hyvin poika jaksoi aluetta haravoida ja löytyihän se nahkainen kännykkäkotelo sieltä. Oli kaveri riemuissaan, kun kantoi sitä minulle. Pommi kelpaa siis kannettavaksi muutkin kuin omat lelut :D

Toinen esine (patalappu) vietiin ihan takarajalle ja tässä paljastui tyhmyyteni. Pommi lähti taas hyvin, mutta jäin pyörimään siihen keskivaiheelle, kun se ekakin oli siitä löytynyt. Tällä kertaa olin pakotettu lähettämään sen uudelleen. Hakeminen kesti - mutta työskenteli tarkasti koko aika - ja vihdoinkin takarajalta tuli kaveri naama iloisena patalappua kantaen. Jatkossa viedään takarajalle esineet, että saadaan se menemään reippaasi loppuun asti.

Ennen kotiin lähtöä otin vielä keppitreenin. Tein lyhyen jäljen, jonne pudotin yhden kepin. Ei mitään ongelmaa! Pommi nappasi kepin suuhunsa samantien, kun se osui kohdalle ja kantoi sen minulle.

********************

Eilen käytiin Stellan ja Pommin kanssa tokoilemassa Nummelassa yhdessä Anun ja Soolon (bortsu-uros). Stella pääsi ensin toimeen ja Pommi sai katsella kateellisena autosta. Stellan oli taas innoissaan treenistä niin kuin yleensä. Seuraaminenkin oli vaihteeksi ihan kohtalaista. Ruutu piti ottaa kaksi kertaa, kun ekalla kerralla se astui takaisin päin yli etureunan ja jouduin antamaan sille toisen ruutukomennon palauttaakseni sen ruutuun. Onneksi se tajuaa korjata käskystä paikkansa. Toinen ruutu menikin nappiin, joten otin siihen mukaan täyden kuvion. Sen luoksetulo ruudusta on tosi siisti.

Tunnistusnouto meni hyvin, mutta ei kait olisi kympin arvoinen kokeessa. Stella ei kierrä keppejä, vaan seisoo niiden keskellä ja haistaa jokaisen. Erehtymättä se otti meikäläisen koskeman ja toi kauniisti perille asti pudottamatta sitä.

Luoksetulon seisomaan pysähdystä harjoitellaan pallon kanssa ja siinä ei ole muuta keinoa kuin vaan toistella ja toistella, kunnes sille on iskostunut merkkini ja pysähdys tulee automatic.

Kaukokäskyissä olen luovuttanut tekniikkavirheen takia. Turvaudun siihen, että kaikki tuomarit eivät anna nollaa vaikka Stellan siirtyykin paikaltaan - joskus enemmän joskus vähemmän. Olen alunperin opettanut sen huolimattomasti ja sallinut takapään siirtymisen.

Pommikin pääsi treenaamaan. Yllättävää ja erittäin tyydyttävää on se, että se oli positiivisen kiinnostunut Soolosta, mutta ei kuitenkaan lähtenyt sen luokse. Harjoiteltiin Pommin kanssa seuraamista ja mielestäni siinä ollaan vähäsen edistytty. Se alkaa jo pysyä sivulla ja katsoa minua enenevässä määrin. Paikka, jossa olimme, oli meille molemmille vieras ja kadun toisella puolella oli taloja ja kävelytiellä kulkevia koiria. Onneksi ne eivät Pommia kiinnostaneet.

Pommin kanssa olen ottanut myös luoksetuloa, mutta en liikkeenä. Käytän siinä palloa ja se onkin paremmalla mallilla kuin Stellalla. Pommi nimittäin pysähtyy kuin seinään ja säntää sitten heittämäni pallon perään - ja tuo sen heti mulle :D Anu sanoikin, ettei Pommia häiritse yhtään se, että myös Soolo on siinä muutaman metrin päässä vapaana. Pommi selkeästi työskentelee minun kanssani.

Kaukokäskyjen liikesarjoja harjoittelen myös aina kun jotain treenaan. Paikallaan oloa en varsinaisesti nyt ottanut, mutta se näyttäisi olevan Pommille aika luontevaa.

Anusta Pommi ei näyttänyt olevan moksiskaan. Antoi rapsuttaa,  mutta ei ole sellainen pusuttelija kuin Stellan. Luottavainen se kuitnekin on, koska selällään siinä keimaili edessäni ja kerjäsi rapsutuksia.

******************
Tänään sitten Stellukka käy ultrassa - jännätään siis iltaan asti. Sain Pommin rokotusajan samalle käynnille. Se ei ehkä ihan niin paljoa tule tykkämään tästä käynnistä kuin Stella. Pitää ottaa hyvät namit mukaan.

Viikko on mennyt talven polttopuita sirkkelöidessä. Töiden jälkeen nopeasti murkinaa suuhun ja sitten sirkkelin vierelle. Eipä ole paljoa ehtinyt koirien kanssa puuhata. Univelkaakin jo alkaa olla.

Stellan kanssa käytiin torstaina Maskussa treenaamassa. Ihan hullun hommaahan se on. Lähteä Vallilasta (Hki), ajaa kotiin Somerniemelle ja sitten yli tunnin matka vielä treenipaikalle. Eilen tein pikku mutkan ja otin Tanjan ja Hampin mukaan Forssasta treenivierailulle. Eli tuli lähdettyä vähän vaille kolme töistä ja paluu kotiin puoli yksitoista illalla. Siihen päälle pakolliset iltatoimet. Aamulla taas pirtsakkana puoli kuusi ylös. 

No treenit meni loistavasti sekä Stellalta että Hampilta. Otettiin molemmat avoimen luokan liikkeistä veneen noudot (2 kpl) ja hukkuvan pelastaminen. Molemmille taisivat olla kutakuinkin ekat kerrat.

Stellalla oli kahden veneen viennissä hetken kysymysmerkki pään päällä, mutta tajusi kuitenkin, että se kakkosvene viedään rantaan, vaikka mami jää ykkösveneessä 50 metriin odottelemaan. Samoin hukkuvan pelastaminen oli hankalaa, kun siinä mami taas jäi 50metriin ja piti se tajuton kaveri hinata ypöyksin rantaan. Siinä piti hieman enemmän auttaa koiraa, että suunta selvisi. Mutta hyvällä mallilla on hauva. Nyt vaan jännätään tiistaihin asti, josko massussa kasvaa pikkukoiria. Jos näin onnellisesti on, oli nämä hyppyä vaativat treenit sitten viimeiset Stellalle. Vientiä ja sen sellaista voidaan kyllä pidemmälle asti treenata. Ja jos ei ole onni käynyt, sitten vaan katsomaan kisakalenteria ja kokeilemaan onnea avoimessa.

Viikonlopulla olisi tarkoitus Pommilla ajattaa jälkeä ja kokeilla pitkästä aikaa esineruutua. Kerron sitten miten se sujui.

Mennyt viikonloppu on ollut vesipelastusviikonloppu.

Lauantaina oli Stellan ehkä ainoa tämän vuoden vesipelastuskoe. Se meni aivan nappiin - saatiin täydet 100 pinnaa ja siirto avoimeen luokkaan. Tässä liikekohtaisesti omat kommentit

• Hyppy ja uinti: Jorma apuohjaajana veneessä. Hyppy 50metristä meni kuten aina. Stella istuu siivosti ja lähtee kuin tykin suusta. Ui ihan hyvää vauhtia ja tuli suoraan keskelle maalitolppia. Aika 1.02min.
• Esineen vienti: Jorma apuohjaajan ominaisuudessa lähettämässä rannalla ja minä vastaanottamassa veneessä, 30m. Lähetys meni hyvin, hyvä uinti. Ainoa miinus on se, että Stella voisi tarjota kunnolla esinettä veneen reunalla. Se tahtoo joko kaartaa turhan aikaisin ohi tai sylkäisee patukan. No sain kuitenkin dummyn käteen ilman turhia hoppuja, mutta piti huomauttaa käteen tuomisesta. Aika 0.37min.
• Veneen nouto: Jorma apuohjaajana veneessä 30m. Lähetys ja uinti meni hyvin. Otti köyden hienosti ja nyt vedon aloitus sujui hyvin. Muisti kait, että köysi nykäisee aika kovasti, kun koko veneen paino alkaa kohdistua siihen. Hyvä paluu maalitolppien väliin. Pidin Stellan huomion veneessä koko soutumatkan poijulle. Aika 1.50min.
• Hukkuvan pelastaminen: Minä rannalla lähettämässä, ei apuohjaajaa käytössä. Tätä pelkäsin tosissani. Stellaa ei oikein kiinnostanut veneen reunalla keikkuva ukko soutumatkan ajan, mutta kait se sitten oli sitä seurannut sivusilmällä, kun lähti ilman aikailuja. Seurasin silmä kovana sen korvakarvoja. Kun se kerran alkoi kääntää päätä, hihkaisin samalla sekunnilla Nouda ja niin jatkoi Stella matkaa hiljentämättä lainkaan vauhtia. Otti hyvin dummystä kiinni - tällä kertaa kääntyi "oikein", eli siten, että esine ja ukko jäivät sille sivuun niin, ettei dummyn naru kuristanut kaulaa. Useimmiten Stella kääntyy väärän suuntaan ja sitten on uinti hankalaa. Aika 1.50min.

Tänään olin samaisessa paikassa kokeessa, mutta nyt koesihteerinä. Rannalla oli hyvä paikka seurata koirien suoritusta. Paroni (H Jummi Jammi) sai melkein ykköstuloksen, vaivaisesta pisteestä jäi kiinni. Siinä oli koira intoa täynnä!

Miksikö tuo taisi olla ainoa kokeemme tänä vuonna? No kun Stellukka on astutettu ja todennäköisesti on kantava - ainakin päätellen mielettömästä nälästä, mikä sillä on. Käydään ultrassa pikapuoliin varmistamassa asia ja laskettamassa mahdolliset pienokaiset.

Pommi on saanut tänä viikonloppuna pelkkää halia ja pusua, mistä se kyllä on erittäin otettu. Sen treenaaminen tiivistyy nyt sekä toko/tottis että maastopuolella.

Torstaina käytiin töitten jälkeen Stellan kanssa Maskussa asti treenamassa vepeä.

Veneestä hyppy nyt otetaan ihan muuten vaan, jotta koira pääsee uimaan. Siinä ei ole ongelmaa.

Jorma ei ollut mukana, joten jouduin turvautumaan vieraisiin apuohjaajiin. Esineen vienti meni ok, vieras lähetti ja minä vastaanotin. Uinti oli hyvää määrätietoista. Nyt sain esineen käteen asti ennen kuin Stella ehti sylkäistä sitä suustaan. Sitä ollaan nyt harjoiteltu joka esineen (lelunkin) luovutuksessa - tavaran on pysyttävä suussa, vaikka mikä olisi. Olen taas palannut pentuaikaiseen pitoharjoitukseen eli Stella pitää esinettä suussaan, vaikka silittäisin sitä jopa leuan alta.

Veneen noutoon Stella ei lähtenyt heti, eli sen verran vierasti vierasta. Kun apuohjaajani kerran kutsui Stellaa nimeltä, niin johan lähti. Ui hienosti epäröimättä ja otti annetun köyden suuhunsa. Se ei osaa kunnolla ottaa veneen painoa vastaan. Siinä vaiheessa, kun koko veneen paino kohdistuu köyteen, on Stella keikahtaa nurin. Mitenköhän tuota pitäisi treenata?

Hukkuvaa ei ole otettu kertaakaan ja se onkin arvoitus, mitä siinä käy. Ensi keskiviikkona, kun palaan Pietarin työmatkalta, se on kokeiltava kertaalleen.

Tänään tein Pommille kangasmaastoon U-muotoisen jäljen. Askelmittarini väitti askeliksi 450. Piti tehdä pidempi, mutta tuli tie vastaan ja siellä näkyi auto ja pari ihmistä. Kävelin ihan normaalin askelin. Keppejä tuli vahingossa 7 kpl. Jäljessä oli yksi 90 aseen kulma, toinen kulma oli sellainen loiva kaarros. Aamulla oli satanut pari ukkoskuuroa, joten pohja oli poikkeuksellisesti hivenen kostea.

Pommi nosti osan kepeistä ihan omatoimisesti, osassa jouduin pyytämään käteen tuomista ja pari se veti yli. Nyt palkkasin nopeasti lihapullan palalla (pehmeä ja nopea syödä!) ja jatkettiin matkaa samantien. Jälki oli tunnin vanha, olisi saanut vanheta lisää, sillä päätellen Pommin "sivuaskeleista" ja ajoittain ylhäällä käyvästä nenästä haju leijaili turhan paljon. Olen itse yrittänyt seurata koiraa ja tajuta milloin se ei ole enää jäljellä. Aika vaikea minun on sitä vielä tajuta. Tarvitsemme molemmat lisää harjoitusta.

Jäljen lopussa oli keppi, mutta ei enää ruokaa. Kun pääsimme mtseästä takaisin tielle, laskin vielä "Pommin kanssa" kaikki kepit  ja ihailimme niitä hetken. Sitten annoin sille loput lihapullan palat.  Autolle oli muutaman sadan metrin matka ja siellä vasta odotti palkka - kissanruokaa.